torstai 16. maaliskuuta 2017

Puhuminen on kultaa

Hei, hyvä kannattaa sanallistaa!

Kirjoitan tämän blogin erityisesti kouluissa työskenteleville pohdittavaksi. Oletko valmis kohtaamaan ihmiset aina puhtaalta pöydältä? Lähestytkö ihmisiä enemmän kuin välttelet heitä? Kerrotko pelkillä ilmeillä ja eleillä, että tulet vastaan ja voit sanoa muutaman sanan? Jos näin tekisit, mitä hyvää siitä seuraisi?

Dialogissa puhutaan asioita auki. Siinä sanallistetaan ajatuksia, tunteita ja tekemisiä - lyhyesti, selkeästi ja kunnioittavaan sävyyn suoraan. Ihmisiä tullaan avoimesti vastaan ja kohdataan konstailematta. Dialogissa puhuminen on kultaa, päinvastoin kuin monologissa. Kun kulttuurissamme puhutaan avoimuudesta, sillä tarkoitetaan usein ’suut puhtaaksi -tyylistä’ tosiasioiden laukomista. Avoimuus koskee myös positiivista nähtyä ja koettua.

Ylimalkaiset toteamukset ’ihan hyvä siitä tuli’, ’käyttäydyit kyllä sopivalla tavalla’, ’olihan siinä yritystä’ tai ’se oli hienosti tehty’ ovat esimerkkejä tavallisesta kannustuspuheesta, jossa kiitoksen syy jää epäselväksi. Hyvää asiaa ja sen ymmärtämistä kuvailevat sanat puuttuvat, jolloin tiedon saajalle tärkeää tietoa menee ohi. Minimaaliset avautumiset nopeana kuittauksena tai heittona ovat tyypillisiä monologiselle vuorovaikutukselle.

Monologiseen kulttuuriin usein kuuluva kohtaamisen ja puhumisen välttäminen istuu meissä lujasti. Pitää muka tuntea ihminen pitkältä ajalta ennen kuin voi esimerkiksi vähän hymyillä, tai olla sen näköinen että huomaa siinä edessä oikean ihmisen, jolle voisi virkkaa muutaman sanan. Edistyksestä kertoisi, jos tapaamisessa kohtaisivat inhimilliset ihmiset, ilmeettömien ja mykkien haamuolentojen sijaan.

Välttelevää ja torjuvaa käyttäytymistään on hyödytöntä selittää temperamentillaan. Sitä kun voi koulia. Sanotaan siis ääneen, kun huomataan opiskelijan tai kollegan toiminnassa pienikin kehumista ansaitseva asia. Kaisa Vuorisen sanoja lainatakseni aletaan puhua vahvuuskielellä ja ohjataan siihen myös muita. Ne korjaamista vaativat asiat tulevat siinä ohessa sitten luonnostaan.

 HS (19.1.2017) kertoi erityisluokanopettaja Kaisa Vuorisesta, joka on myös tutkija ja luennoitsija, joka opettaa lapset kehumaan toisiaan ja raportoimaan hyvistä hetkistä vanhemmille. ”Mitä jos tekisimmekin numeron siitä, kun asiat sujuvat?” Kehumisen tavalla on väliä. Lasten vahvuudet pitää sanallistaa niin, että pienikin ymmärtää. ”Lapselle voi sanoa vaikka ’että tuo oli rohkeaa mitä sä teit’, ’näin sinussa myötätuntoa’, ’sinnikästä, että olet jaksanut harjoitella’, tai ’tässä tarvitaan lisää harkitsevaisuutta’.” Vuorinen on puhunut tällaisella vahvuuskielellä omille oppilailleen ja hän on huomannut että lapset omaksuvat kielen nopeasti. ”Viime vuonna opettamiini erityisluokan poikiin puhe tarttui tosi nopeasti. He alkoivat tunnistaa vahvuuksiaan, ja mikä parasta, he alkoivat nähdä niitä myös muissa.” Vuorinen opetti lapsille ystävällisyyttä, myötätuntoa, sinnikkyyttä ja itsesäätelytaitoja läpi vuoden. ”Kukaan ei mene aidoista kehuista piloille...” Vuorinen on vakuuttunut siitä, että tunne- ja vahvuustaitoihin satsaaminen kouluissa kannattaa.

On ehkä kiinnostavaa alkaa seurata, millaista vastaantuloa ja vahvuuskielellä puhumista itseltä heruu. Mikä saa itsen heräämään - lähestymään ja kohtaamaan ihmisiä avoimemmin? Mikä saa puhelemaan enemmän ja tulemaan ihmisiä vastaan, hyviä asioita heidän tekemisissään ääneen kertoen? Selittämättä asiaa pois repliikillä ’koska olen luonteeltani välttelevä ja sulkeutunut’? Kyseessä on enemmän taito ja osaaminen kuin persoonalliset ominaisuudet.

10 kommenttia:

  1. hei Helena, kiitos tämän aiheen käsittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä! Olisi myös kiinnostavaa tietää, mitä itse ajattelet tämän aiheen esiin nostamisesta ja sen tärkeydestä?

      Poista
  2. Positiivisen palautteen antaminen ja voimavaroihin keskittäminen kantaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aina. Vahvuuksien tunnistamista ja sanottamista voi ja kannattaa opetella aikuisenakin.

      Poista
    2. Voisi vaikka rakentaa jonkun mobiilin arviontisysteemin, johon kirjaa esim. viikon ajan tilanteet ja asiat, joita on sanallistanut myönteisellä puheella. Näin voisi edistää tämän tavan syväoppimista. Ja katsoa myös, keille jakaa positiivisia puheita. Siis kuinka tasapuolista se on.

      Poista
  3. Dialogin avulla palautteen antaminen ja vastaanottaminen syventää ja parantaa esimerkiksi ryhmän tai työyhteisön toimintaa. Kuuntelu on varsinkin tärkeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullun pohjalta saa tosiaankin hyvän pohjan kaikenlaiselle palaute- ja arviointikeskustelulle. Omaa ajattelua on siten helpompi upottaa jo esiin tuotuihin asioihin ja näkemykset otetaan silloin paremmin vastaan. Luottamus kasvaa ryhmässä, koska huomataan että jokaisen ajattelua otetaan huomioon ja kuunnellaan.

      Poista
  4. Kuunteleminen tosiaan on erityisen tärkeää. Ja lisäkysymyksillä voidaan estää oletuksia ja luuloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunteleminen ja aina siitä kuulemastaan lisää kysyminen ovat erinomainen pari dialogisia taitoja. Niiden avulla asioilla on taipumus selvitä tai ratketa. Ei luulojen vaan oikean tiedon pohjalta.

      Poista
  5. Kuunteleminen ja siitä kuulemastaan kysyminen on erinomainen yhdistelmä dialogisia taitoja. Näin toimien pääsee entistä paremmin selville toisen ajattelusta, tunteista ja tekemisistä ja asioilla on taipumus selvitä tai ratketa.

    VastaaPoista