maanantai 16. joulukuuta 2019

Dialogia pelotta

Dialogiaktivisti, mitä hän tekee missä tahansa yhteisössä, jossa tavoitteena on parantaa yhdessä jonkin asian osaamista?

Ihmisten suuri ongelma yhteisöissä on auktoriteettipelko, joka aiheuttaa kanssakäymisessä pelkovalintoja, vaikenemista, välttelyä, selittelyä, kieltämistä, hännystelyä jne. On syytä huomata, että nämä ovat kasvuvalintojen vastakohtia.

Dialogiaktivisti kohtaa toisen ihmisarvoltaan vertaisena, tuntien tunteen aidosti sisimmässään. Hän ruokkii tapaa olla vuorovaikutuksessa pelotta niin, että jokainen uskaltaa vähitellen katsoa pelkoaan silmiin ja kertoa, kuinka syvimmiltään asioista ajattelee. Kukin osallinen luottaa ja tuntee olonsa niin turvalliseksi, että rohkenee kertoa tarpeen tullen myös tunteistaan. Kun joku tuntee tulleensa kuulluksi ja huomaa, että toinen haluaa päästä ymmärrykseen hänen kertomastaan, silloin kokee itsensä hyväksytyksi. Se on kokemuksena onnistumista, josta luottamus ja usko itseen kasvavat.

Luottamuksen ja uskalluksen ilmapiirin luominen on taitolaji, jota useimpien pitää harjoitella. Jos vaikkapa opettajalta tai johtajalta puuttuu kyseinen riittävä osaaminen, yhteisön osallistujat valitsevat itseään suojellakseen puhumattomuuden vankilan, jossa tärkeintä on näennäisesti selviytyä ja pärjätä. Persoonakohtainen ajattelu ja tunteet jäävät piiloon ja hyödyntämättä. Yhteistyö on jäykkää ja pinnallista, usein pikku asioiden kanssa näpertelyä. Asian kannalta merkittävä erilainen jätetään sanomatta, koska sen ajatellaan olevan sopimatonta ja ei-toivottua. Oppiminen ja kasvu yhdessä haalistuu tavoittamattomaksi toivekuvaksi.

Miksi koko asiassa on jotain uutta, kaikkihan näin sanovat tekevänsä? Jatkan tästä seuraavassa blogikirjoituksessa.