Hankala on vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta tiedostamaton, alitajunnan syvyyksiin tungettu haitallinen syyllisyyden tunne (ei ajoittain koettu luonnollinen syylllisyyden tunne). Siihen yhdistyy arvottomuuden ja huonouden tunne ja se ilmenee yksilöllisesti monilla tavoilla. Syyllisyydestä kärsivä ei kestä kritiikkiä, koska se tarkoittaa hänen kokemanaan melkein maailmanloppua. Siksi hän uskottelee itselleen ja muille tekevänsä kaiken täydellisesti ja on aina oikeassa. Tunteen voimakkuus säätelee tunteesta kertovaa kehonkieltä, Ryhti voi olla uljas, rinta on röyheänä ja vatsa on ikään kuin suojana, puskurina muita vastaan, leuka on pikkuisen koholla, pää vedetty taaksepäin ja katse suuntautuu yläviistosta alaspäin. Omia eletapoja oppii tarkkailemalla itseään ja niille voi lempeästi ja hyväksyvästi naurahtaa.
Tunteen voimakkuus vaikuttaa siihen, millaisella suojauksella ja sen vahvuudella herkästi syyllistyvä on vuorovaikutustilanteissa. On huomattava, että siilipuolustus on inhimillistä ja tarpeen aina silloin tällöin. Puolustuksen kaikenaikaisuus on kuitenkin keskusteluissa haittatekijä. Itsensä herkästi syylliseksi kokeva on ehkä selittelyjen mestari ja taituri siirtämään epämiellyttävät asiat muiden harteille. Näin hän siivoaa itsensä jatkuvasti kuiville ristiriitatilanteissa. Itsessä ei kestä virheitä ja sen vuoksi hän muotoilee tilanteet itselleen edullisiksi. Herkästi syyllistyvä suuttuu helposti, vaikka ei välttämättä näytä sitä, Hän voi uhkailla ja käyttäytyä epäasiallisesti.
Dialogisessa tiimissä ollaan vastavuoroisia ja ymmärretään haitallisten tunteiden kieltä. Fasilitaattori osaa ottaa tällaiset asiat herkästi ryhmässä lukuun ja hän auttaa huomaamaan haitallisten tunteiden aiheuttamaa käyttäytymistä yhteistyötilanteissa. Marikki Arnkil (2019) puhuu väitöskirjassaan dialogisten raamien luomisesta yhteiseen työskentelyyn ja dialogin moderoimisesta. Hän korostaa tutkimuksessaan, että aitoon kohtaamiseen luokassa opettaja tarvitsee jämäkkyyttä ja herkkyyttä. Ryhmässä työstetään yhdessä tapoja, joilla tulemme tiimissä toimimaan ja joiden avulla opimme kaikki koko ajan ymmärtämään lisää jokaisen ainutlaatuisuudesta. Kun opettaja ymmärtää, millainen yhdessä tekeminen vie kohti yhteistä ymmärrystä, hän osaa luotsata myös oppilaansa dialogiseen oppimiseen.
Aito kohtaaminen dialogissa edellyttää suojausten purkamista, joka on mahdolllista vähän kerrassaan. Siihen päästään jämäkän ja herkän dialogin auttajan ja tukijan avulla. Kun opettaja osoittaa oikeaa kiinnostusta ja pyrkimystä ymmärtää toisen tarpeita, silloin esimerkiksi syyllisyydentuntoinen alkaa uskaltaa olla aito ja kokonainen. Hän rohkenee tehdä virheitä ja myöntää ne tilanteittain. Hän huomaa, ettei siinä käynyt hullustikaan, vaan päinvastoin. Jokaisen oppiminen tiimissä nousee uudelle tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti