perjantai 31. toukokuuta 2019

Vallankäytöstä keskustelussa

Haitalliset tiedostamattomat tunteet liittyvät monella tavalla jokaisen käyttäytymiseen. Esimerkiksi syyllisyys yhdistyneenä arvottomuuden ja huonouden kokemuksiin johtaa dominoivana toimintana ilmetessään vallankäyttöön. Vuorovaikutus ja keskustelu ovat jatkuvasti vinossa ja kallellaan, niin sanotusti syyllisyyttä ja mitättömyyttä karkoittamassa. Ikävä kyllä todellisuudessa käy päinvastoin, syyllisestä tulee entistä enemmän hänen omien pelkojensa toteutuma. Sen vuoksi melkeinpä ainoa keino vapautua vallankäytöstä keskustelussa on alkaa seurata omaa käyttäytymistään. Linell (1990) antaa siihen hyvät vinkit osoittamalla useita vallankäytön tapoja:

- kysyjä kysyy kysymyksiä, joihin vastaaminen tuntuu pakotetulta
- puhuja estää aiheen käsittelyn vaihtamalla uuteen aiheeseen
- puhuja jättää muiden vaikutukset keskusteluun huomiotta
- puhuja jatkaa omasta aiemmasta puheenvuorostaan.

Linell kiteyttää vallankäytön dimensiot vuorovaikutuksessa seuraavasti: puheen määrä, aihetta koskeva dominoivuus, vuorovaikutuksellinen hallitsevuus aloitteiden tekemisessä ja vastaamisessa ja puheen suuntaan vaikuttavat strategiset siirrot. Onko mahdollista alkaa tarkkailla näitä tapoja, yhtä kerrallaan omassa puhumisessa?

Dialogisen asenteen sisältämä vertaisuuden kokemus sallii syyllisyyden, mitättömyyden ja huonouden tunteet eivätkä ne estä osallistumasta tasapuolisesti. Jokainen dialogisen asenteen omaava on oivaltanut, ettei samanarvoisuus ihmisenä kuitenkaan mitätöidy koskaan kaikista epäonnistumisista tai virheistä huolimatta. Ihmisarvo on ja pysyy ja sen vuoksi miekkojen kalistelu on keskustelussa tarpeetonta. Miten tämän henkilösuhteiden eettisen perustan oivaltaisi sydänjuuria myöten?


maanantai 20. toukokuuta 2019

Dialogi vapauttaa haitallisista tunteista

Hankala on  vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta tiedostamaton, alitajunnan syvyyksiin tungettu haitallinen syyllisyyden tunne (ei ajoittain koettu luonnollinen syylllisyyden tunne). Siihen yhdistyy arvottomuuden ja huonouden tunne ja se ilmenee yksilöllisesti monilla tavoilla. Syyllisyydestä kärsivä ei kestä kritiikkiä, koska se tarkoittaa hänen kokemanaan melkein maailmanloppua. Siksi hän uskottelee itselleen ja muille tekevänsä kaiken täydellisesti ja on aina oikeassa. Tunteen voimakkuus säätelee tunteesta kertovaa kehonkieltä, Ryhti voi olla uljas, rinta on röyheänä ja vatsa on ikään kuin suojana, puskurina muita vastaan, leuka on pikkuisen koholla, pää vedetty taaksepäin ja katse suuntautuu yläviistosta alaspäin. Omia eletapoja oppii tarkkailemalla itseään ja niille voi lempeästi ja hyväksyvästi naurahtaa.

Tunteen voimakkuus vaikuttaa siihen, millaisella suojauksella ja sen vahvuudella herkästi syyllistyvä on vuorovaikutustilanteissa. On huomattava, että siilipuolustus on inhimillistä ja tarpeen aina silloin tällöin. Puolustuksen kaikenaikaisuus on kuitenkin keskusteluissa haittatekijä. Itsensä herkästi syylliseksi kokeva on ehkä selittelyjen mestari ja taituri siirtämään epämiellyttävät asiat muiden harteille. Näin hän siivoaa itsensä jatkuvasti kuiville ristiriitatilanteissa. Itsessä ei kestä virheitä ja sen vuoksi hän muotoilee tilanteet itselleen edullisiksi. Herkästi syyllistyvä suuttuu helposti, vaikka ei välttämättä näytä sitä, Hän voi uhkailla ja käyttäytyä epäasiallisesti.

Dialogisessa tiimissä ollaan vastavuoroisia ja ymmärretään haitallisten tunteiden kieltä. Fasilitaattori osaa ottaa tällaiset asiat herkästi ryhmässä lukuun ja hän auttaa huomaamaan haitallisten tunteiden aiheuttamaa käyttäytymistä yhteistyötilanteissa. Marikki Arnkil (2019) puhuu väitöskirjassaan dialogisten raamien luomisesta yhteiseen työskentelyyn ja dialogin moderoimisesta. Hän korostaa tutkimuksessaan, että aitoon kohtaamiseen luokassa opettaja tarvitsee jämäkkyyttä ja herkkyyttä. Ryhmässä työstetään yhdessä tapoja, joilla tulemme tiimissä toimimaan ja joiden avulla opimme kaikki koko ajan ymmärtämään lisää jokaisen ainutlaatuisuudesta. Kun opettaja ymmärtää, millainen yhdessä tekeminen vie kohti yhteistä ymmärrystä, hän osaa luotsata myös oppilaansa dialogiseen oppimiseen.

Aito kohtaaminen dialogissa edellyttää suojausten purkamista, joka on mahdolllista vähän kerrassaan. Siihen päästään jämäkän ja herkän dialogin auttajan ja tukijan avulla. Kun opettaja osoittaa oikeaa kiinnostusta ja pyrkimystä ymmärtää toisen tarpeita, silloin esimerkiksi syyllisyydentuntoinen alkaa uskaltaa olla aito ja kokonainen. Hän rohkenee tehdä virheitä ja myöntää ne tilanteittain. Hän huomaa, ettei siinä käynyt hullustikaan, vaan päinvastoin. Jokaisen oppiminen tiimissä nousee uudelle tasolle.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kohti tunneturvallisuutta keskusteluissa

Liitän Marja Mäensivun väitöstutkimuksen (2019) tuloksia dialogin kehittämisasioihin. Hän havaitsi tutkimuksessaan "luokanopettajaopiskelijoiden pyrkivän välttämään erimielisyyttä ja johtajan roolia demokraattiseksi koetussa ja kehystetyssä opiskelutilanteessa. Tasavertaisuuden korostaminen esti ryhmän työskentelyn kehittymisen ja itseopiskelun. Erimielisyyden käsittelyn ja työn organisoinnin sijaan opiskelijat keskittyivät ilmapiirin säilyttämiseen". Tämä on enemmän kuin tavallista niin sanotuissa loistavissa tiimeissä.

Yllä mainittuun opettajaopiskelojoiden toimintaan voivat syynä olla haitalliset tunteet, jotka ovat tiedostamattomina taustalla. Näistä esimerkkinä on hylätyksi tulemisen pelko. Silloin pelkää tiimissä tai ryhmässä / yhteisössä, että joutuu erimielisyytensä takia syrjään, koska on hankala. Samalla pelkää, että päätyy kavereiden vihamielisyyden tai aggression kohteeksi. Eri lailla ajattelija leimataankin usein vähintään oudoksi tyypiksi, joka halutaan sulkea ulkopuolelle.

Ihmiset kokevat, että parempi olla kertomatta, mitä ajattelee tai tuntee, vaikka monesti olisi tiimin toiminnan kannalta hyvä toimia päinvastoin. Näin päädytään työskentelyssä vain jonkun monologeihin tai muutamien puheenvuoroihin. Yleisenä tapana on, että toisten mukaantuloja ei noteerata niin, että niistä kysyttäisiin lisää tai niin että niistä jatkettaisiin ajatteluan kehittelyä eteenpäin.

"Ohjaajan on opetustyössä otettava huomioon aikaisemmin rakentuneet opiskelijaa ohjaavat tekijät ja tehdä opiskelijat niistä tietoisiksi", sanoo Marja Mäensivu. Ymmärrän, että näitä aikaisemmin rakentuneita tiedostamattomia tekijöitä ovat esimerkiksi haitalliset tunteet. Kuinka fasilitaattori, dialogin aktiivinen mahdollistaja ja tukija, vahvistaa tunneturvallisuutta tiimissä tai ryhmässä / yhteisössä? Hänen tehtävänsä on kuljettaa tai pyörittää ryhmää niin että jokainen uskaltaa jatkaa toisen puheenvuorosta omalla ajattelullaan. Tällaisen kuljetuksen myötä osallistujat tuntevat, että heidän ajatteluaan kuunnellaan ja se otetaan lukuun. Koska fasilitaattori tuntee itsensä ja muut vertaisiksi, hän on vallanhalusta vapaa kuuntelemaan ja ottamaan kaikkien näkökulmat tarkastelun alle ja jatkamaan niistä. Dialogissa kaikki ovat voittajia. Fasilitaattori auttaa osallistujia lisäämään tietoisuutta omasta toiminnastaan tilanteittain ja pyytää heitä sanoittamaan tekemistään.

Dialogin fasilitaattori on oivaltanut ihmisten vertaisuuden syvimmän olemuksen ja sen vuoksi hän reagoi herkästi ryhmässä näkyviin ja kuuluviin eriarvoisuuden signaaleihin. Näin tiimin / ryhmän ilmapiiri kehittyy vertaisuutta vahvistaen turvalliseksi.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Haitalliset tunteet tuntuvat

Haitallisista tunteista vuorovaikutus- ja keskustelutilanteissa kertoo myös se, miltä kehon sisällä tuntuu. Olo voi olla monella tavalla epämukava. Alkaa väsyttää, paikallaanolo on vaikeaa tai ahdistaa. Niiden lisäksi voi tuntea autonomisen hermoston aiheuttamia kehonsisäisiä tuntemuksia  stressaavassa tilanteessa, kuten esimerkiksi tunne että ilma loppuu, sydän hakkaa, vatsassa on perhosia, päätä särkee, kädet hikoilevat jne.

On mahdollista oppia tunnistamaan omia kehon sisäisiä tuntemuksiaan. Haasteellista on sen jälkeen saada kiinni, mitä tuntee siinä hetkessä ja tunnustaa se itselleen.  Vaivannäkö kannattaa, koska avaimenhaltijalla on uudet mahdollisuudet.

Dialogin fasilitaattorilla on melkoinen rooli tiimin tai ryhmän ihmisten sisäisten tunnekokemusten vapauttamisessa kohti oivaltavaa tunteiden säätelyä.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Haitallisista tunteista kertoo kehonkieli

Mitä ovat haitalliset tunteet, jotka estävät tai vääristävät vuorovaikutusta ja keskustelua?

Haitalliset tunteet yhdistyvät alitajunnassa tiedostamattomana taustalla olevaan pelkoon. Niistä tavallisia ovat: syyllisyyden tunne, arvottomuuden tunne, hylätyksi joutumisen tunne, häpeän tunne, lahjattomuuden tunne, mitättömyyden tunne, keskinkertaisuuden tunne, tunne että on tyhmä, pelko että joutuu vihan kohteeksi, vihan tunne, aggressio, tunne että tulee torjutuksi, tunne ettei minusta kuitenkaan kukaan välitä sellaisena kuin olen, kateuden tunne, kaunan tunne ja tunne että on huonompi kuin muut. Myös tunteet "olen parempi kuin muut" tai "toinen täytyy aina voittaa melkeinpä hinnalla millä hyvänsä" perustuvat edellä mainittuihin pelkoihin. On huomattava, että nämä tunteet vaihtelevat ja korostuvat ihmisten mukaan ja samallakin ihmisellä ne varioivat tilanteittain.

Tärkeä kysymys on: mikä / mitkä edellä mainitut tiedostamattomat tunteeni vaikuttavat minussa vuorovaikutus- ja keskustelutilanteissa ja miten ne estävät onnistumistani dialogisessa yhteistyössä?

Monista haitallisista tunteistaan voi tulla, niin halutessaan, vähitellen tietoiseksi. Tärkeää on alkaa katsella itseään, erityisesti silloin kun keskustelee muiden kanssa, ja yrittää tavoittaa oma tunnetilansa. Kannattaa tutkailla omia ilmeitä (silmät ja suu erittäin kertovia), eleitä (käsien asennot) koko kehon asentoa (esim. eteenpäin nojautuminen tai taaksepäin vetäytyminen) ja myös ympäröivän tilan käyttöä keskustelun aikana. Kehon kielen kautta pääsee kiinni tunteisiinsa. Kateissa olleet arvokkaat avaimet, haitalliset tunteet,  löytynevät yksi kerrallaan.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Tunteet kuin arvokas avainnippu

Meillä ihmisillä on alitajunnassa kätkössä tunteita, jotka pelottavat ja joiden tunnistamista välttää viimeiseen asti. Siitä seuraa monia haittoja kanssakäymisessä ja yhteistyössä. Sen vuoksi on tärkeää tutustua omiin tunteisiin.

Omien tunteiden ja niiden kokemistapojen tavoittaminen on kuin löytäisi arvokkaan avainnipun, jota on etsinyt. Itsetuntemus paranee, vuorovaikutus toisten kanssa onnistuu aiempaa paremmin, tiimissä antaa aidoimman ja persoonallisimman panoksen itseltään ryhmän käyttöön. Kaiken kaikkiaan on dialoginen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa, koska haitalliset tunteet eivät jumita keskustelua ja vuorovaikutusta.

Uskallatko lähteä etsimään alitajuisia tunteitasi, joiden löytämisestä on sinulle ja erilaisille ryhmille valtavasti hyötyä? Olet ehkä kokenut, että olosi vuorovaikutustilanteessa voi olla oudon epämukava, mutta et keksi miksi. Polttaa kuin avaimenpiilotusleikissä.

Mitä ne haitalliset tunteet voivat olla ja miten silloin toimii muiden kanssa? Millaisia ovat omat psyykkiset suojamekanismit, joiden avulla on oppinut pärjäämään ja selviytymään? Kaiken kaikkiaan millaisen roolin on omaksunut sosiaalisissa tilanteissa?

Taitavan dialogin fasilitaattorin avulla avaimet alkavat rapista lukoissa.

torstai 18. huhtikuuta 2019

Mihin se dialogi sammui tai katosi?

Oletko ajatellut, mikä merkitys tunteilla ja niiden kokemistavoilla on dialogissa? Miten ne vaikuttavat sen käynnistymiseen, kulkuun ja onnistumiseen? Kyse on sekä omista että toisen tunteista ja siitä, kuinka tunteiden myönteisyys tai kielteisyys edistää tai estää dialogia.

Ihmisten tunteet ja niiden kokemistavat ovat usein tiedostamattomia ja ne ovat kuitenkin väistämättä mukana vuorovaikutuksessa. Tunteet suuntaavat sitä, mitä puhumme ja miten kerromme. Ne säätävät, milloin ja missä otamme asian esiin. Tunteilla on yhteys siihen, miksi puhumme juuri tietyllä tavalla. Kaiken tämän seurauksena ihmettelemme arjessa, mihin se dialogi sammui tai katosi!

Olen käsitellyt tunneasiaa dialogin yhteydessä vähän, mutta nyt aion korjata tätä vajetta. Kirjoitan tunteista ja niiden kokemistavoista keskustelussa pieninä paloina. Ajattelen, että löydät näin tarttumapintaa asioihin vähän helpommin.