keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Aika dialogisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön oppimiselle?


Suomi on arvioitu useissa kansainvälisissä mittauksissa kärkisijoille, esimerkiksi mitä tulee turvallisuuteen, koulutukseen, edistyksellisyyteen ja vapauteen. Parannettavaa on luonnollisesti meilläkin. Eräs tällainen kehitettävä asia on yhteistyö ja vuorovaikutus. Koulu- ja työyhteisöissä tehdyt tutkimukset osoittavat, että sekä yhteisöllisyydessä että yhdessä ajattelemisessa ja työskentelemisessä on selkeästi puutteita. Psyykkinen oireilu, uupuminen, passiivisuuteen vetäytyminen, kiusaaminen tai kiusatuksi joutuminen sekä syrjäytyminen nousevat toistuvasti tutkimustuloksina otsikoihin.

Dialogisessa yhteisössä vuorovaikutus lähtee jokaisen eksistentiaalisesta vertaisuudesta, saman ihmisarvon omaamisesta. Koettu turvallisuus ja luottamus herättävät uskaltamaan, osallistumaan ja innostumaan. Halu ottaa vastuuta ja sitoutua kasvaa.  Jokainen tuntee olevansa arvokas yhteisössä.

Viime aikoina on toivo virinnyt asioiden muuttumiseen maassamme. Dialogi on nostettu ansaitsemaansa asemaan vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä valtiovallan ylimmilläkin tahoilla. Meille monologisen kommunikaatiokulttuurin kasvateille on valjennut tarve oppia keskustelemaan ja toimimaan yhteistyössä uudella tavalla.