Symmetristä puhelua

Pystyäksemme empatiaan, kasvamaan ihmisinä, kyetäksemme rakastamaan ja tulemaan rakastetuiksi, ymmärtääksemme täysin maailmaa ympärillämme ja ottaaksemme siitä vastuuta meidän täytyy olla mukana keskustelussa (conversation). Kaikkialla kuitenkin   paetaan sitä. Puhelin on kaiken keskiössä samoin kuin tietokoneen ruutu. Kuitenkin esimerkiksi työpaikalla nimenomaan keskustelu vesipisteen luona on se, joka parantaa tuottavuutta. (Sherry Turkle 2015)

Dialogisessa keskustelussa (yhdessä työskenneltäessä) jokainen on läsnä ja osallistuu symmetrisesti.  Silloin annat ja otat vuoroja tasaiseen tahtiin. Siis puhut ja kuuntelet suurin piirtein yhtä paljon.

Petri Hakkarainen kirjoittaa HS kolumnissaan (25.10.2016) mainiosti: ”Vuoropuhelu päätyy liian usein olemaan vuoropuhelua sanan väärässä merkityksessä: puheluja vuoroissa. Peräkkäin esitetyistä monologeista syntyy harvoin mitään rakentavaa, päälle huutamisesta puhumattakaan.” Sen sijaan symmetria kannustaa ja rohkaisee osallistumaan. Se lisää luottamusta itseen ja toisiin, mikä tuottaa myös paljon iloa.

”Symmetrisessä dialogissa herään eloon, olen olemassa, tunnen itseni arvokkaaksi ja tunnen kuuluvani joukkoon. Epäsymmetrisessä keskustelussa taas väsähdän, turhaudun, olen pelokas ja haluaisin paeta.”

Olen huomannut, kuinka ihmiset innostuvat, tekevät kovasti töitä ja ylittävät itsensä kannustavassa ja välittävässä vuorovaikutuksessa. On palkitsevaa päästä käyttämään vahvuuksiaan ja toisaalta saada muilta apua. Näin tehden tulokset usein yllättävät ja häikäisevät. Kouluissa ja työpaikoilla olisi mielestäni vihdoinkin aika herätä dialogiosaamisen kehittämiseen.

Symmetriaa harjoitellaan

Symmetrisen keskustelun taitoon ei ole oikotietä, siihen harjaannutaan. Tiedät, että harjoittelu viittaa taitoon, jota pitää hioa. Ohjaa itseäsi symmetriaan. Ota keskustelussa vuoro itsellesi ja anna se noin parin virkkeen jälkeen (kyllä, tarkoitan tätä!) tietoisesti pois. Näin on hyvä ”säätää” osallistumisia, omia ja myös kavereiden. Ota kaveri mukaan ja esimerkiksi kysy häneltä, mitä mieltä hän on. Jos keskustelijat ovat sopineet symmetrian opettelusta, silloin voi puheliaalle sanoa ”nyt on jonkun muun vuoro jatkaa” tai ”muistatko, on hyvä kuunnella jokaista”.

Symmetriaharjoituksissa keskusteluun alkaa tulla muitakin dialogin piirteitä. Keskustelu jatkuu ja siinä pysytään aiheessa, irrallisten monologien sijaan. Puheliaammat jarruttelevat ja hitaammin lämpiävät virittäytyvät nopeammin mukaan.

Dialogista yhteisöä rakennetaan osallistavan tekemisen avulla niin, että samalla harjoitellaan symmetriaa. Taitoa opetellaan toistuvasti aina automaatioksi asti. Symmetrian opetteluun käytetty aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Koulu- tai työkulttuuri perustuu usein kilpailuun ja pelkoon, jolloin yhteisössä viihtyminen kärsii. Symmetria ei kuulu yhteen kilpailun ja pelon kanssa, toisin kuin pako keskustelusta. Minkä asian oivallusta symmetrisesti osallistuminen ennen kaikkea vaatii?