Suomi on arvioitu useissa kansainvälisissä mittauksissa kärkisijoille,
esimerkiksi mitä tulee turvallisuuteen, koulutukseen, edistyksellisyyteen ja
vapauteen. Parannettavaa on luonnollisesti meilläkin. Eräs tällainen
kehitettävä asia on yhteistyö ja vuorovaikutus. Koulu- ja työyhteisöissä tehdyt
tutkimukset osoittavat, että sekä yhteisöllisyydessä että yhdessä ajattelemisessa
ja työskentelemisessä on selkeästi puutteita. Psyykkinen oireilu, uupuminen, passiivisuuteen
vetäytyminen, kiusaaminen tai kiusatuksi joutuminen sekä syrjäytyminen nousevat
toistuvasti tutkimustuloksina otsikoihin.
Dialogisessa yhteisössä vuorovaikutus lähtee jokaisen eksistentiaalisesta
vertaisuudesta, saman ihmisarvon omaamisesta. Koettu turvallisuus ja luottamus
herättävät uskaltamaan, osallistumaan ja innostumaan. Halu ottaa vastuuta ja
sitoutua kasvaa. Jokainen tuntee olevansa
arvokas yhteisössä.
Viime aikoina on toivo virinnyt asioiden muuttumiseen
maassamme. Dialogi on nostettu ansaitsemaansa asemaan vuorovaikutuksessa ja
yhteistyössä valtiovallan ylimmilläkin tahoilla. Meille monologisen kommunikaatiokulttuurin
kasvateille on valjennut tarve oppia keskustelemaan ja toimimaan yhteistyössä uudella
tavalla.
