”On
ärsyttävää ja turhauttavaa, kun kukaan ei puhu eikä sano mitään, vaikka saimme
ratkaistua ongelmaa jo selvästi parempaan suuntaan. Tuntuu, ettei
tekemisellämme ole mitään merkitystä!”
Kokemus kertoo vuorovaikutuksessa tavallisesta, vastavuoroisen
reagoinnin puutteesta. Vastavuoroinen
toiminta ihmisten kesken tarkoittaa pieniä tekoja niin sanotun kultaisen
säännön mukaisesti: "Sitä mitä sinä vaadit muilta, täytyy sinun vaatia
myös itseltäsi". Jos esimerkiksi odotat työ- tai opiskelukaveriltasi
pientä rohkaisevaa hymyä tai kannustavia sanoja, niin tarjoa niitä tilaisuuden
tullen hänelle. Seuraava pieneltä tuntuva asia on ehkä syvemmän pohdinnan
arvoinen. Sherry Turklen (2015) mukaan katsekontakti on tehokkain tie yhteyden
luomiseen ihmisten välillä. ”Katso minua
kun puhut minulle!” Katseen avulla on mahdollista löytää ”silmien takana
katseleva ihminen”.
Kehossa asti tuntuva kuunteleminen (olemalla täysin läsnä) ja silmiin
katsominen, toisen kertomasta jatkaminen, kiittäminen ja kevyt kosketus ovat
esimerkkejä aidosta vastavuoroisesta toiminnasta. Vastavuoroisuus, ilman
ketunhäntää kainalossa, edellyttää itsetutkiskelua. Silloin ”juuri noinhan teen
koko ajan” -kuittaus voi paljastua hätäiseksi puolustukseksi. Huomaat, ettet ole välttämättä tunnistanut omaa kalseaa ja ”välin pitävää” kehon kieltäsi ja suhtautumistasi.
Kuinka tavallinen seuraava esimerkkitilanne on:
-
”Vihdoinkin
sain tämän taulukon valmiiksi, piti miettiä oikein kunnolla. Mutta nyt saadaan
olla hetki rauhassa. Eikö olekin hieno?” (odottaa eläytymistä ja kannustusta)
-
”Kato,
olen viilannut tätä kohtaa esityksessämme jo kohta pari päivää. Hyvä jos
saadaan juttu tehtyä perjantaihin mennessä. Tässä on vielä paljon työtä.”
(ohittaa toisen ja alkaa puhua omasta osuudestaan paljon tärkeämpänä)
-
”Niinpä.”
-
”Joo.”
Siihenhän se, vastavuoroisuuden puutteeseen, sammui
koko keskustelu. Oman empatiatarpeensa ymmärtää, mutta kun tulee vuoro reagoida
kaverin suuntaan, hänelle ei irtoa oikein mitään annettavaa.
Esimerkki
koulun pihalta
HS kertoi viime syksynä kotkalaisen abin, Liisi
Laitilan, puuttumisesta koulukiusaamiseen, kun kaksi poikaa tappeli koulun
pihalla. Laitila vietti hyppytuntia koulun tiloissa, kun ohi kulkenut poika
huikkasi hänelle, että pihalla tapellaan. Laitila katsoi ikkunasta, säntäsi
ulos ja alkoi huutaa heti, kun sai oven auki. ”Kun menin mukaan tilanteeseen,
kovasta äänestäni oli hyötyä ja tappelijat keskeyttivät. Yritin parhaani mukaan
estää tilannetta menemästä pahemmaksi.” Sitä seurasi 30 luokkakaveria, mutta
kukaan ei mennyt kertomaan opettajalle. Hän kertoi olleensa järkyttynyt,
ajatelleensa vain, että tämä ei käy.
Liisi Laitila on sitä mieltä, että kouluun tarvitaan
lisää ryhmähenkeä. Hän uskoo, että se on avain koulukiusaamisen loppumiseen. ”Yhteishenki
on kaiken pohja. Jos se ei ole kunnossa, tulee tappeluita ja kiusaamista. Jos
se on kunnossa, kaverit auttavat toisiaan, puhaltavat yhteen hiileen ja pitävät
yhtä.”
Sokea
alue itselle näkyväksi
Ilo ja innostus koulu- ja työyhteisössä kumpuavat
pienistä vastavuoroisista teoista. Kouluissa lapsille ja nuorille tai
työyhteisössä työntekijöille kannattaa antaa seuraava tehtävä ratkaistavaksi
pienryhmissä:
Miten
meidän koulun, luokan tai työyhteisön saisi toimimaan vastavuoroisesti?
Oppilaat, opiskelijat tai työntekijät palaavat löydettyihin ratkaisuihin säännöllisin välein, jotta vastavuoroinen käyttäytyminen muuttuu
automaattiseksi. Muutoin vastavuoroisuus jää sanahelinäksi vailla konkreettisia
käytännön tekoja. Näin oppii katsomaan itseään ikään kuin monitorista. Kuka
siellä oikein touhuaa - tyyppi, joka suhtautuu vastavuoroisesti kaikkiin vai
tyyppi, jolla on korkeintaan omat suosikkinsa?
Määrätietoisin
askelin
Dialogisesta asenteesta kertova vastavuoroisuus
kuuluu dialogiseen oppimis- ja työkulttuuriin, jossa reagoidaan kaikkien osallistujien tekemisiin.
Innostava vire näkyy ja kuuluu puheissa ja teoissa. Kannustetaan, mutta ei liioitella. Nähdään
tilanteittain, mikä ilahduttaa ja rohkaisee.
Vertaileva, lannistava kilpailu ja pelko unohtuvat. Miksi tällaiseen oppimis-
ja työkulttuuriin ei kuljeta määrätietoisemmin?
