Helmi osaamisien kirjossa

Meitä suomalaisia sanotaan usein tuppisuuksi kansaksi. Olemme kuitenkin monissa asioissa aikaamme edellä. Mitä oikeastaan olisimmekaan, jos vielä läsnäolevasti keskustelisimme asioista?

Vuorovaikutus toisten kanssa on loistojuttu, siinä on sitä jotain! Ihminen vain on luonnoltaan sellainen. Mutta ymmärretäänkö tätä asiaa ihan ytimiä myöten? Kouluissa opettajat, oppilaat tai opiskelijat ja työpaikoilla työntekijät etsivät keskustelun mahtavaa voimaa ja sanan mahtia oppimisessa ja yhdessä tekemisessä. Keskustelu on todellakin ainutlaatuisen arvokas helmi osaamisien kirjossa. Mitä tällainen erityinen keskustelu osaamisena sitten on? Millaista on uudenlainen ja kaiken eläväksi tekevä tapa puhella muiden kanssa?

Ihmiset kertovat usein, ettei tavallinen keskustelu kannata, koska se on pintapuolista, latteaa ja monesti ennalta-arvattuakin. Sellaisia tilanteita on parempi vältellä tai pakoilla! Nyt on mielestäni aika rohkeasti tarttua kouluissa ja työpaikoilla tilaisuuteen - poikkeuksellisen keskustelutavan harjoittelemiseen. Palkinto olisi kutkuttavan hieno: oppisi entistä paremmin, yhteistyö olisi hauskempaa ja tuloksellisempaa, vieläpä tavanomaista lyhemmässä ajassa. Tavoiterima on korkealla, mutta sen ylittäminen on mahdollista.

Niin oppimiseen, opetukseen kuin kaikenlaiseen yhdessä tekemiseen haetaan jatkuvasti uusia keinoja ja välineitä. Ajalle kuuluvan digivyörytyksen ei odottaisi kuitenkaan hautaavan kasvokkain tapahtuvaa yhdessä oppimista ja tekemistä. MIT:n professorin, digitaalisen kulttuurin ja kommunikaation tutkijan, Sherry Turklen (2015) mukaan  

 
      keskustelu kasvokkain on ”inhimillisin ja inhimilliseksi tekevin asia”
      toiminnassamme, mutta olemme ”uhranneet keskustelun pelkälle
      yhteydenpidolle”. Hän toteaa, että intohimomme teknologiaa
      kohtaan ajaa meidät pois kasvokkain keskustelusta, mutta keskustelu
      on kulmakivi empatian ja demokratian kehittymiselle.

Eläytymisen toisen näkökulmaan ja asemaan sekä toisen kohtaamisen vertaisena ei soisi mitenkään jäävän nykyistäkin alhaisemmalle kehitystasolle, vaan päinvastoin! Inhimillisen tulevaisuuden tekijöiden maassa opetellaan keskustelemaan myös kasvokkain. Ymmärrystä ja osaamista lisätään toisen näkövinkkeliin peilaamalla ja toisen lasien läpi katsomalla. Miten sellaista keskustelua pystyy oppimaan?