Poistaisiko vertaisuuden oivallus pelon?

Arkisissa tilanteissa on helppoa nähdä, kuinka vaativaa on kohdata toinen ihminen aidosti vertaisena, siis saman ihmisarvon omaavana niin, että tuon vertaisuuden tuntee sydämessään ja herää luottamaan itseen ja toiseen.

Vertaisuuden tunne, statuksesta riippumatta,  näkyy käyttäytymisessä kokonaisvaltaisesti. Ilmeissä, eleissä, puhetavassa ja puheen sävyssä. Se näkyy myös tilankäytössä vuorovaikutustilanteessa. Siitä presidenttimme antoi mainion näytteen pitäessään TV-puhetta vuodelle 2020. Hän oli asettunut katsojiin päin, traditiosta poiketen rennosti ja avoimesti.

Vertaisuus tulkitaan usein dialogin onnistumisen näkökulmasta hankalasti seuraavasti. Se ymmärretään lähinnä samanlaisena osaamisena, toimintana tai samanlaisina ominaisuuksina kuin mitä itsellä on, tai se liitetään eettisiin ja juridisiin kysymyksiin. On asioita, joissa me ihmiset ja tilanteemme todellakin eroavat toisistaan. Uskooko sitä silloin, että ihmisarvomme on kuitenkin sama?

Esimerkiksi opettaja tai johtaja on yhteisössään ihmisenä samanarvoinen kuin oppijat tai työntekijät. Vertaisena työskennellessään hän vastaa työhönsä kuuluviin rooliodotuksiin, mutta hän ei käytä asemaansa vallan välineenä. Keskinäisen Työeläkevakuutusyhtiön Elon toimitusjohtaja Satu Huber kertoi HS haastattelussa 15.12.2019: "Vaikka koen olevani epähierarkinen, tajusin olevani paljon äänessä. Jos sanon oman mielipiteeni aina ensin ja liian painavasti, voivat toisten ajatukset muovautua sen pohjalta. Siksi tarvitsen ihmisiä, jotka uskaltavat keskeyttää minut." Pystyykö tällainen toiminta häätämään yhteisöissä tai ryhmissä niin usein koettua pelkoa pois?

Jos opettaja tai johtaja tuntee olevansa ihmisenä samanarvoinen kuin muut, silloin hän uskaltaa luoda luottamusta ja turvallisuutta ryhmään. Hän ei pelkää auktoriteettinsa menettämistä tai pätevyytensä riittämättömyyttä. Niiden sijaan hän on sensitiivinen eriarvoisuuden ilmentymille yhteisössä ja reagoi niihin välittömästi rohkeasti ja korjaavassa hengessä niin, että vähitellen jokainen ymmärtää vertaisuuden idean. Siitä seuraa kunnioitus muita kohtaan. Erilaisuudelle tehdään tilaa yksilön ja yhteisön hyväksi. Näin syntyy dialoginen oppiva yhteisö. "Paras tulos ei välttämättä synny toisen samalla tavalla ajattelevan seurassa.  Parhaita tuloksia saadaan silloin, kun ihmiset ovat motivoituneita, tottuneet positiiviseen kritisointiin ja siihen, että he saavat äänensä kuuluviin", toteaa Satu Huber samaisessa HS haastattelussa.

Vertaisuuden idean oivaltaminen vapauttaisi meidät pelon vankilasta.